Tervetuloa käyttämään WordPress-ohjelmaa. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa sitä tai poista se ja aloita bloggaaminen!
Kategoria: Yleinen
OLTO:n liikuntapäivä järjestettiin lumisena iltana 29.11. Jo perinteeksi muodostunut Megazone-ilta oli jälleen suosittu tapahtuma ja paikat vietiin käsistä. Lopulta vain vahvimmat selvisivät ja 23 rohkeinta oltolaista kerääntyi taistelemaan laserhipan mestaruudesta megazone-areenalle. Sotilaat olivat tarkoin valmistautuneet taistoon ja hermostuneisuus näkyi fuksien kasvoilla hikipisarien valuessa heidän poskilleen. ”Miten joukkueet jaetaan?” – Kysyi yksi fukseista nakertaen sormiensa kynsiä samaan aikaan. Liikuntapäivän järjestäjä ja johtaja Anna ”Dont call me Anna Anna” ehdotti summittaista joukkueiden jakamista, mutta vastarinta oli vahvempi ja lopulta joukkueet jaettiin kasteihinsa summittain ensimmäisen oikeudella.
Viimeaikaisten tapahtumien takia otettin myös vähemmistöt huomioon OLTO:n tapahtumassa ja taistelun ohjeet kuunneltiin kaikille luonnollisella kielellä eli englanniksi. Ainoa epäsuomalainen punaisen joukkueen vahvistus oli tästä innoissaan, olihan se ensimmäinen kerta, kun hänen ympärillään puhuttiin jotain muuta kieltä kuin suomea mitä hän ei ymmärtänyt.
Joukkueet jaettiin pelin alussa tupiin; punainen rohkelikko, sininen korpinkynsi ja vihreä luihuinen, jota johti OLTO:n oma kasvatti Mia ”Cobra”. Muita pelaajia ei erottanut toisistaan edes liivihuoneessa, minkä vuoksi muiden taistelijoiden henkilöllisyyksistä ei ole tietoa. Tiedettäköön silti, että taistelu oli raaka ja tiukka, sillä kaikki joukkueet sijoittuivat kuitenkin vain muutaman tuhannen pisteen päähän toisistaan. Oikeus maailmassa ei tapahtunut tälläkään erää ja luihinen vihreä (Green) joukkue voitti tiukan taistelun. Ottelu oli kaikkien osallistujien mielestä, and I quote: ”Huikea!”.
Onnistuneen ottelun jälkeen osa jatkoi juhlimaan vihreän joukkueen voittoa Kulmaan ja osa yhä Kulmastakin eteenpäin. Onnittelut vielä voittajille ja kiitos kaikille osallistujille! Jatketaan perinnettä myöskin ensi vuonna!
The Legend #1
Ennen kuin päästän ketään käsiksi viime viikonlopun mehukkaimpiin tapahtumiin, on aika palata ajassa taaksepäin noin neljä vuotta. Tuolloin minä ja rakkaat vuosikurssilaisemme olimme juuri ja juuri päässeet sisälle yliopistomaailmaan ja siinä sivussa OLTOn toimintaan (tai toisinpäin). Vielä opiskellessamme oltolaisena oloa, saimme fuksivuotemme keväänä vieraaksi sisarkiltamme Inkubion Otaniemestä. He tekivät lähtemättömän vaikutuksen meihin oltolaisiin ja erittäin kliseisesti sanottuna sytyttivät rakkautemme sisarkiltojamme kohtaan.
Noista ajoista lähtien ouluaisiin korviimme kantautui aika ajoin kuiskauksia jostain bioihmisten yhteisestä tapahtumasta nimeltä RekomBIOnaatio, tai tuttavallisemmin Reko. Mitä enemmän kuulimme, sitä enemmän halusimme mukaan. Kun jatkoimme sinnikästä suhteidenluomistyötä ensin suuremman inkubiolaisporukan kanssa ja myöhemmin Tampereen bionerlaisten kanssa, aloimme kuulla enenevässä määrin ihmetystä siitä, miksi OLTO ei ole mukana Rekossa.
Fast forward muutama vuosi, ja meiliimme kilahtaa tieto, että OLTO halutaan mukaan vuoden 2016 Rekoon Tampereelle! *riemunkiljahdus* Maltoimme tuskin odottaa, että pääsisimme kokemaan tuon bioteekkareita kautta Suomen yhdistävän tapahtuman yhdessä Inkubion, Bionerin ja Nucleuksen kanssa, vaikka teekkareita emme täällä Oulussa olekaan.
Viimein kuitenkin koitti se loppusyksyinen torstai-ilta, kun kaksi henkilöautoa starttasivat Oulussa moottorinsa ja lähtivät odottavaisin tunnelmin tässä vaiheessa jo niin rakkaaksi tullutta Tamperetta kohti. Jotta kaikki ei olisi ollut liian helppoa, toinen auto ajoi kohteeseen Iisalmen kautta, pidentäen matka-ajan kuudesta tunnista yhdeksään. Hyvä Vesa! Tämä johti osittain siihen, että matkalle suunnitellut kisat autokuntien välillä jäivät hieman kesken, ja vieläkään ei ole selvillä kumman auton porukka lopulta voitti. Pääsimme kuitenkin perille, joten huonompikin tuuri olisi voinut käydä.
Ensimmäinen yö Herwoodissa sujui jännityksensekaisissa ja erittäin odottavaisissa tunnelmissa, ja pian koittikin perjantai, RekomBIOnaation ensimmäinen päivä! Ensimmäisenä ohjelmassa oli yritysvierailu, jossa pääsimme kuuntelemaan millaista tutkimusta tehdään biotekniikan alalla Tampereella. Tämän jälkeen koko Rekoporukka koottiin yhteen RekomBIOnaation tervetulotilaisuuteen. Kun viralliset osuudet oli hoidettu alta pois, koitti rastikilpailun aika. Joukkueiden kapteeneina saivat toimia oululaiset, mikäli edes yksi sellainen joukkueesta löytyi (meidän tiimissä kapteeni kyllä muuttui jossain vaiheessa iltaa kapeeniksi, kiitos tästä Inkubion Lindalle). Rasteilla saimme muun muassa puhua ja kääntää tanskaa, esittää pantomiimilla kolmoisyhdyssanoja (esimerkkinä sakkolihapiirakka ja lapsivesiliirto), paeta darraariosta roomescape -tyyliin ja kokeilla erästä tamperelaista juomapeliä, joka jossain myös herwantapelinä tunnetaan. Kaikki rastit kierrettyämme oli aika siirtyä jatkoille, jossa ulkopaikkakuntalaisille annettiin mahdollisuus pelata täyspitkä versio herwantapeliä. Ensimmäiseen peliin saimme kasaan myös oululaisen joukkueen, johon ensimmäisenä lykättiin vasta perjantaina Tampereelle päässyt Laura. Tuohon mahtavaan joukkoon liittyi lopulta myös Antti, Vesa ja Mika, ja niinhän siinä sitten kävi, että team Oulu voitti pelin ylivoimaisesti (syynä lienee katsomon rakkaudella antama kannustus ja tuki). Loppuilta kesti joillakin pidempään kuin toisilla, mutta voinemme kaikki kuitenkin todeta, että hauskaa oli!
Lauantaina ensimmäisenä ohjelmassa oli sillis, jonne ihanat bionerlaiset olivat taikoneet oloamme kaikin puolin helpottavat tarjottavat. Sämpylät, pekoni, pannari ja skumppa toivat rekoporukan takaisin elävien kirjoihin ja sauna puhdisti krapulan pois sitä potevien sieluista. Silliksen jälkeen siirryimme valmistautumaan Rekon päätapahtumaa, sitsejä, varten, joiden teemana tänä vuonna oli makea ja värikäs Candy Land. Sitsit sujuivat lähes normaaliin tapaan: oli puheita ja hyviä puheita, lauluja ja ruokaa. Näimme myös asioita, joita tuskin voimme enää epänähdä. Rastikilpailun voittajajoukkuekin julistettiin illan aikana (onnittelut särmille sipuleille), vaikka tämä kapeeni ei kyllä millään haluaisi uskoa pisteidenlaskijoiden yhteenlaskutaitoihin. Lisäksi Bionerin hallitus huolehti vieraiden viihdyttämisestä hienolla esityksellään sekä ilmeillään, kun he pääsivät nauttimaan rekopokaaliin tehdystä juomasta pokaalin luovutuksen yhteydessä. Me oltolaiset muistimme käydä kiittämässä Rekoon pääsystä, ja annoimmepa me myös 11-vuotislahjan Bionerille, kun oikeat vuosijuhlasitsit jäivät tänä vuonna välistä. Jänes Tapani Karhu, jonka sisältä löytyi jotain oululaista juomaa, on nyt toivottavasti jossain turvassa nauttimassa Bionerin lämmöstä ja rakkaudesta yhdessä viime vuoden lahjan, Jaanus Tapanin kanssa. Sitsien jälkeen oli vuorossa jatkot vol 2, jossa allekirjoittanut nautti mahdollisimman monta slapcup -peliä, koska ”eihän siinä ees pidä juoda niin paljo”. Lopputuloksena on se, että jatkot kestivät minun mielestäni noin 15 minuuttia. Kuulemma jollekin muullekin on käynyt näin joskus Rekossa, kai se on joku juttu. Kun meidät lopulta ohjattiin viimeisten joukossa pois jatkoilta, nukkumaanmeno ei ollut tietenkään vaihtoehto. Allekirjoittanut päätyi lopulta hukkaan jonnekin päin TTY:tä (come on, kuka rakentaa noin sokkeloisen rakennuksen?!), mutta vaimon opastuksella majoitustilat löytyivät viimein, ja nukkumaan päästiin jo pian klo 7 jälkeen aamulla.
Sunnuntaista ei ole paljon muuta sanottavaa kuin se, että onneksi ei tarvinnut ajaa autoa. Pienellä koomalla, heseruualla ja yodan tunnin mittaisella lauluesityksellä elämänhalu ja -ilo löytyivät kuitenkin jälleen. Kotiinkin pääsimme, ja 12 tunnin yöunien jälkeen on helppo todeta, että tekisin tämän kaiken uudestaan, en ehkä ihan heti, mutta jo vuoden päästä.
Lopuksi haluan vielä kiittää ennen kaikkea Bioneria aivan mahtavasta, OLTOlle ensimmäisestä Rekosta! Suuret kiitokset myös muille mukana olleille sisarkilloille Inkubiolle ja Nucleukselle, kun otitte meidät niin lämpimästi vastaan. Lisäksi erityiskiitokset kaikille muille reissussa olleille oltolaisille, olitte parasta reissuseuraa mitä tällainen vanha kilta-aktiivijäärä voi toivoa.
Iso <3 teille kaikille!
Rekoterkuin, Iida
Oulun neljän hengen pieni mutta sitäkin lujempi edustus starttasi kohti Tamperetta perjantaina. Perillä Hervannassa pääsimme majoittumaan ihanan Bionerin Looran luo, joka tarjosi meille herkullisia itse tehtyjä sämpylöitä ja viiniä.
Lauantaina Lauran taikoman herkkulounaan jälkeen sitten otettiin nokka kohti Villa Tonia, jossa Biohallitustapaaminen ja sisarkiltojemme edustus niin Tampereelta (Bioner), Otaniemestä (Inkubio) kuin Turustakin (Nucleus) jo odotti meitä. Paikalla oli yhteensä hieman vajaa 30 innokasta kilta-aktiivia, joista osa oli ensimmäistä vuottaan hommissa mukana ja osa jo monennen vuoden uurtajia. Oulun edustus pieneni tässä kohtaa yhdellä kevätflunssan iskettyä huonoimpaan mahdolliseen aikaan, mutta bileet saatiin kuitenkin tästä huolimatta hyvin käyntiin.
Mökki paljastui huikeaksi kolmikerroksiseksi huvilaksi, jossa tilaa riitti paremmin kuin hyvin. Ylin kerros oli majoittumista varten ja alin kerros ”uima-altaineen” hengailualuetta. Keskimmäiseen kerrokseen järjestettiin pöydät sitseille, jotka toimivat illan pääohjelmanumerona.
Teemana sitseillä oli edellisvuoden tapaan OPM+ORM eli oma pullo mukaan ja oma ruoka mukaan. Ei ole mitään huipumpaa kuin sitsata ulkopaikkakuntalaisten kanssa – laulamisen ja muun perinteisen sitsaamisen lisäksi pääsee tutustumaan uusiin sitsikulttuureihin ja -perinteisiin. Ohjelmassa sitseillä oli viime vuoden tapaan – eli voisi melkein jo sanoa että perinteikkäästi – puheenjohtajien puhe ja puhe bioihmisyydelle, jonka Inkubio rykäisi reippaasti kasaan muutaman minuutin varoajalla. Sitsien jälkeen illanvietto jatkui saunomisella, kortinpeluulla, beer pongilla ja myöhemmin yöllä slap cupilla.
Sunnuntaina siivoilujen jälkeen otettiin jälleen suunta kohti Oulua. Reissu oli kokonaisuudessaan omalta osaltani huippu: pääsi tutustumaan uusiin intoa puhkuviin toimijoihin ja vaihtamaan kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Vanhoja hyviä muistoja omilta ekoilta hallitusvuosilta (2013->) tuli verestettyä ottamalla beer pong –matsi Henkkaa vastaan. Kyllä nämä tällaiset reissut muistuttavat siitä, kuinka palkitsevaa kilta-aktiivina olo on ja kuinka mukavaa on reissata porukalla. Iso kiitos kaikille osallistujille ja erityiskiitos matkaseurasta Iida, Antti ja Vesa!
Reissuterveisin, Anna
Kuvittele tilanne: olet Teekkaritalolla. Bilemeininki on parhaimmillaan. Yhtäkkiä kello lyö kaksitoista. Valot sammuvat. Alkaa Teekkarihymni. Hymnin jälkeen alkaa epämääräinen mölinä: kaikki teekkarikillat laulavat omaa kiltahymniään. Hetkonen, mitäs minä nyt tekisin? Tyydyt seuraamaan muiden huutokisaa ja tuijottelemaan suu ymmällään bilekansaa.
Tuttu tilanne?
Allekirjoittanut vastaa: Kyllä, erittäin tuttu tilanne. Joskus jonkun säälittävän OLTO-huudon olen saattanut myös rääkäistä muun hälinän päälle.
Mutta tämän ei tarvitse enää olla näin! OLTOn hallitus on nimittäin päättänyt rykäistä käyntiin OLTOn kiltahymnin suunnittelukisan. Tarkoituksena on suunnitella OLTOa kuvaava (ja ylistävä) sanoitus jonkun tutun biisin melodiaan. Laulun pituutta ei olla määritelty, mutta yleensä kiltahymnit ovat laulettuna noin parin minuutin mittaisia.
Valmiit sanoitukset voi lähettää osoitteeseen puheenjohtaja@olto-kilta.fi. Kilpailuaikaa on huhtikuun loppuun asti. Voittajan valinta suoritetaan seuraavalla tavalla: killan hallitus valitsee mielestään kolme parasta sanoitusta loppuäänestykseen, jossa jokaisella kiltalaisella on äänioikeus. Tasatilanteen sattuessa suoritetaan uusi äänestys yhtä paljon ääniä saaneiden sanoitusten kesken. Lisätietoja äänestyksen järjestämisestä kilpailuajan päätyttyä. Voittaja julistetaan myöhemmin ilmoitetussa tapahtumassa. Palkinnoksi voittaja saa kunnian ja maineen lisäksi nimensä ikuistettuna OLTOn kiltahymnin sanoittajana ja Laulukalun (Teekkareiden laulukirja).
Jos herää kysymyksiä, niitä voi esittää allekirjoittaneelle (puheenjohtaja@olto-kilta.fi). Joten ei muuta kuin mietintämyssyt päähän ja riimejä rustaamaan!
MITÄ: Suunnittele OLTOlle kiltahymni
DEADLINE: 30.4.2015
MINNE: Lähetä valmis sanoitus osoitteeseen puheenjohtaja@olto-kilta.fi
MIKSI: Annetaan killallemme sen ansaitsema ylistyslaulu ja uusi yhteinen perinne vahvistamaan kiltalaistemme yhteisöllisyyttä
PALKINTO: Kunnia ja maine, nimi ikuistettuna kiltahymnin sanoittajana, Laulukalu
Suunnitteluintoa toivotellen,
Anna Maijala
OLTOn puheenjohtaja
OLTO osallistui Tampereella järjestettäville LFT-päiville 12.2. Matkaan lähdettiin odottavissa tunnelmissa jo keskiviikkoaamuna ja perille saavuttiin alkuillasta, ehkä jopa hieman kosteissa tunnelmissa. Paikallinen kilta Bioner oli meitä vastassa ja ilta vietettiin kaupunkisuunnistuksen merkeissä.
Yksi suunnistuksen välietapeista oli Hervannan paikallinen kuppila Cupola, jossa osallistuimme viikottain järjestettävään teekkarivisaan. Siltä osin mainetta ei niitetty… Suunnistus jatkui aina illan pikkutunneille asti. Rasteina olivat teekkarivisan lisäksi alkoholi-Alias, elokuvapantomiimi, tanssiskaba ja ”porkkanan” tarina kilpailu, joista lisämateriaalia saatavissa bionerilaisilta. Illan aikana pääsimme vierailemaan myös Bionerin kiltahuoneella, jossa voittajien julkistus tapahtui.
Kuinka ollakaan allekirjoittanut voitti kyseisen kilpailun aivan fantastisen joukkueensa Team tre & bioner on ihanin <3 kanssa, johon kuuluivat OLTOn tapahtumavastaava Aleksi Leviäkangas, isäntä Joni Nivala, kiltahuonevastaava Pekka Suorsa sekä joukkueen mustalammas, tietoteekkari, Arttu Niemelä. Toiseksi tulivat asdASDasd ja Pätkiksen tytyt olivat kolmansia. Illan kohokohta oli kuitenkin se, kun Team Pätkis koki karvaisen tappion. Se kyllä lämmitti sydäntä<3
Torstaina OLTOlaiset suuntasivat kevein askelin ja virkein mielin Tampereen Teknilliseen yliopistoon, jossa Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan päivä järjestettiin. Ohjelmaan kuului seminaariesityksiä, posterikilpailu, yritysesittelyitä sekä verkostoitumista alan osaajien kanssa. Sisältö oli kaiken kaikkiaan kattava ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Posterikilpailussa ei tänä vuonna ollut ketään Oulun edustajaa, mutta lupasimme ensi vuonna paikata tilanteen runsaalla kattauksella. (Saa nähdä luvattiinko liikoja!) Tänä vuonna posterikilpailun voitti Kalle Lehto ja toisen sijan jakoivat Mikael Erikson yhdessä Matti Kortelaisen kanssa; palkitut saivat rahastipendin. Virallisen ohjelman jälkeen verkostoitumista jatkettiin Teekkarisaunalla. Ilta oli kaiken kaikkiaan antoisa ja hyvin viihdyttävä, verkostoitumista parhaimmillaan, jos tässä uskaltaa niin kehaista.
Perjantaiaamu koitti toisille, sanotaanko, ei niin virkeissä ja keveissä mielentiloissa kuin edellinen… Kuitenkin pienen ryhdistäytymishetken jälkeen nokat suunnattiin kotia kohti ja edessä oli ihana, kahdeksan tunnin paluumatka takaisin Ouluun. Matka eteni verkkaisesti reissun tapahtumia ja kommervenkkeja muistellessa.
Omasta ja uskoakseni myös muiden mukana olleiden puolesta voin sanoa, että reissu oli kerrassaan onnistunut, vaikka pieniä vastoinkäymisiäkin koettiin… Joka tapauksessa tamperelaiset pitivät meistä hyvää huolta ja uusia kontakteja rakennettiin! Lisäksi reissun yhteydessä OLTOn hallitus muisti 2014 vuosimallin puheenjohtajaa Mari Huuskoa kuluneesta vuodesta.
Kiitos LFTY, kiitos Bioner ja ennen kaikkea kiitos OLTO, että järjestit tämän reissun. Mukavaa oli!
Reissuterveisin,
Mia